Hei,
Pikkujouluviikonlopusta selvitty. Ei aivan vähäisin voimin viety läpi. Nukkumalla hoidettu väsymystä ja pienoista morkkista. Jostain syystä ei mennyt koko ohjelma ihan vihreällä valolla. Menin myöhässä juhliin, jengi oli jo syönyt ja parhaassa vedossa. Äkkiä kiinni ottamaan, helppoa, tarjoiluissa ei valittamista ;) Taustalla vaikuttivat etukäteen mesessä käydyt vihjailevat keskustelut firman parhaan näköisen miehen kanssa, hän olisi valmis. Tilanne jäi auki, sanoin ehkä, en luvannut. Miehellä on maailman hyvännäköisin tyttöystävä, mutta vahva vietti sillä menee muualla aika vapaasti. Itse olen "sortunut" kaksi kertaa, ihana, mutta melko itsekäs, puolensa saa pitää. Suutelemaan ehkä maailman parhaita. No, juutuin keskusteluihin kaikkien mahdollisten muiden kanssa ja missasin tilaisuuden. Kakkosena listalla oli kahden pienen lapsen isä, joka ei ilmeisesti saa kotona juurikaan. Sen verran kiihkeänä ollut parissa tilaisuudessa. Oli kuitenkin sen verran huonossa kunnossa, että en uskaltanut ottaa riskiä. Pelasin varman päälle. Ilkka, aina luotettava Ilkka, soitto hänelle, oletko vapaana. Ihanaa, taksiin ja kipin kapin Espooseen. Ei varsinainen vakipanoni, mutta aina silloin tällöin. Joskus ajattelen, että jos ei viidessä vuodessa ihmeempää löydy, kosin häntä. Vastassa ovella, punaviinipullo (laadukas) avattuna, takkahuoneen mukava sohva, hyvä musiikki, lempeä mies, joka tietää mitä tahdon. Tarkalleen, niin vapauttavaa ja ihanaa. Hän tietää niin hyvin. Ja sovimme oikeastaan toisillemme aivan loistavasti... kiihkeää rakastelua sohvalla, lattialla, vimmaista halua, syödä toista joka paikasta hellästi, kiihkeästi, rakkaudella. Tuntee olevansa hyvä ihminen, tekee hyvää toiselle, vastavuoroisesti. Ilman vaatimuksia. Luonnollisesti ja vapautuneesti. Tätä ei monikaan asia voita. Mietin pitäisikö tehdä päätöksiä. Mies kotona, rakkaus poissa, yhdistää vain lapset. Ehkä askel on otettava, keväällä? Heikkomielinen olen, siirrän raskasta päätöstä edelleen. Aamuyöstä taksilla kotiin. Nukuin koko lauantain ja keräsin voimia. Illalla sain sentään aikaiseksi hyvää ruokaa ja mitään epäilyksiä tai muuta ikävää ei ilmassa. Voi. Morkkis, mutta ei liian paha. Lopun alkua tässä kuitenkin eletään ja sen molemmat hyvin tietää. Ensi vuoden aikana taidan ottaa askeleen, uskoisin. Nyt on sunnuntai-ilta ja aion mennä ihan kohta nukkumaan, ensi viikon duuniohjelma on sen verran vaativa, että akut saatava täyteen. Onnen toivotukset kaikille samassa tilanteessa olijoille, vaatii voimia. Heikoksi itseni nyt just tunnen.
Halaus, Frida
Lähipiirissä pari surullista tapausta, aivan eri päämäärät ja käteen ei jää mitään. No, jos se seksi ;) Eikä tässä ketään voi syyttää.
Useimmiten suhteellisen kilttinä, mutta joskus se vain tapahtuu – yhden illan juttu. Usein pettymys, toisinaan ihana yllätys. Olin viime viikolla työmatkalla Etelä-Euroopassa ja sain kokea jälkimmäisen. Tapasin baarissa, muiden suomalaisten joukossa, ison monikansallisen yrityksen johtajan. Moitteeton mies, ei mikään Paolo Maldini, mutta karismaa löytyi. Hyvänkokoinen, raamikas, ystävälliset kasvot. Olenhan aiemmin tunnustanut heikkouteni pukumiehiin ;-) Illan aikana hyvää keskustelua aiheesta kuin aiheesta, aika avoimesti tulevaisuuden suunnitelmista ja tavoitteista. Alkoi olla selvää, että vielä tässä napit avataan. Silmillä oli syöty toisiamme jo puolen iltaa. Valomerkki ja ampaistiin hotelliin. Miehellä erittäin hyvin varusteltu iPod – ja muutakin. Musiikistakin ehdittiin repiä, aika monta yhteistä favvoa löytyi. Säästän kuvauksen myöhemmäksi, sorry – haluan paneutua siihen, sulkea silmät ja palata hetkeen - nyt on liikaa ihmisiä ympärillä. Otan tähän pientä pohdintaa miestyypeistä yhden illan jutuissa.
Yhden illan jutuissa on miehiä joka lähtöön, tietty naisiakin. Voisi jakaa kolmeen: 1) panijat, 2) rakastajat ja 3) tunteelliset panijat. Panijat on ainakin rehellisiä, seksiä ja kotiin, ei suuria puheita, eikä tunteita. Jos nainen hakee samaa, niin homma toimii. Rakastajat ovat liikkeellä tosi mielellä, antavat mahdollisuuden suhteelle, jos sopiva nainen sattuu löytymään. Rakastajien kanssa on usein yhtä hauskaa kuin hyvän ystävän. Seksin lisäksi keskustelukin toimii. Kolmas tyyppi sitten - itse yritän välttää näitä tunteellisia panijoita. Nämä miehet ovat jotenkin onnettomia, surullisia hahmoja. Toisaalta huomaavaisia kuin mitkä, toisaalta aivan eksyksissä. Usein avioliitosta/pitkästä suhteesta eronneita, jotka tarvitsevat lämmintä syliä, lohdutusta, ratkaisua ongelmaan. Jos nainen on hakemassa seksiä yhdeksi illaksi, on tämä tyyppi selkeästi rasite. Haluaa hellitellä ja lällytellä, ja se se vasta on outoa jos ei mielessä ole mahdollisuuttakaan oikeasta parisuhteesta. Tunteellisella panijalla on usein myös erektio-ongelmia, ei mukavaa jos haluasit panon.
Yksinäinen ilta taas edessä, mistä saisi vähän vauhtia ;) Eilen tosin tyttökaveri houkutteli perjantaiksi liikenteeseen, ehkä lähden.
Frida
Mikä voisi olla sen ihanampaa? Alku hyvälle seksille. Hyvä suutelija saa
käyntiin valmiustilassa olevan ”koneen”. Hyvä suutelija saa tuntoherkäksi ja
valmiiksi – tunne reiden sisäpinnoilla ja niskassa, selässä ja käsivarsissa...
Eräs (luvatta testaamani) työkaveri on aivan ihana suutelija – sarjassa
suoraan selkäytimeen. Vastustamaton – ja pikkujoulut ovat pian. Kohtaaminen
jossain vaiheessa iltaa on paha tapa, josta kumpikaan ei ole eroon halunnut –
vaikka kumpikin on varattu. Tai minä en ehkä enää kauaa.
Ensimmäisenä vuonna firman pikkujouluissa, se klassinen. Halusin vain
suudella, päädyimme läheiseen puistoon (marrasskuussa) ja meno johti
rakasteluun, seisten, puuta vasten, pää nojaten Marimekon laukkuun. Ihana mies
noissakin oloissa. Muina naisina sen jälkeen kävellen ihmisten ilmoille ja
taksiin. Olisin mennyt vielä A:n luokse, mutta en sitten kuitenkaan. Jatkoin kotiin.
Alalla puhutaan multi-threadingistä, miksei multi-taskingista. Minulla
mieleen tulee multi-tasking kielen kanssa. Tästä lisää later.
Frida
Nolottaa tunnustaa: mielessäni pyörii tällä hetkellä oikeastaan vain ja ainoastaan seksi – saada kunnolla, saada lämmöllä, voimalla, hitaasti ja kosteasti. Tarve ja halu kun eivät mitenkään ole johdettavissa naisen iästä. Ikää itsellä 40+ ja haluja löytyy, vaan ei toimeksi panijaa ;) Oma mies hieno, mutta väsähtänyt jotenkin. Sammunut systeemi.
Työpaikalla on koko joukko aivan ihania miehiä, joita katsellessa housut kastuvat. Tunnustan, että mies tyylikäs puku päällä on aika varma turn-on. En tiedä mistä johtuu, mutta tämä on vahvistunut iän myötä. Joku sanoisi, että voi konservatiivisuus! Vaan ei, mikä voisi olla seksikkäämmän näköistä; istuva puku, sitä itsevarmasti kantavan miehen päällä. Kuvittelen paidan napituksen ja solmion solmimisen – mielelläni tekisin sen päin vastoin. Riisuisin. Mielessäni sen monelle teenkin. On niin helppo kuvitella vartalo sen alla – puku ja vartalo – vastakohdat: skarpin näköinen, pehmeäkankainen puku, alla miehen ihana vartalo, karvoitus, kova elin. Aivan ihana näky on haluava mies puvussa – kiihottunut elin erottuu hyvinprässättyjen housujen alta. . . sulan.
Kuvittelen mielessäni: näen kollegan aivan järjettömän siistissä uudessa puvussaan, haluan välittömästi riisua takin hartioita peittämästä, vetää hänet itseäni vasten, suudella kiihkeästi ja avata samalla avata toisella kädellä housujen vetoketju ja toinen valmiina ottamaan vastaan esiin työntyvä kiihottunut kalu. Seksikästä pelkkä ajatuskin. Pukumies on eri mies. Pukumies on kunnollinen, mutta samalla sopivasti naughty boy. Kuvittele asiallinen työkaverisi, ammatissaan loistava – no joo, kuvittele sama mies ottamassa sinua kovaa – housut auki, kova kalu esiin, taivuta nainen työpöytää vasten, alushousut sivuun ja määrätietoinen nuoleminen, samalla tehokkaasti nännejä hyväillen – työntyy sisään heti kun kosteaa – kaiken aikaa jotenkin elegantisti, ihanasti, vaikka voimalla.
Mutta kuormaan ei viitsisi koskea ja kun jatkossakin pitäisi töitä yhdessä tehdä. Parempi etsiä muualta, mistä? Ravintolat joo, matkat parempi (olin juuri), muuta? Jään miettimään vaihtoehtoja, kerron jos edistystä. Nyt ollaan mielikuvituksen varassa, toistaiseksi.
Kiitos, ekan tekstin lukija - jatkossa aiheita varmaan muitakin, mutta nyt päällimmäisenä tämä. Toivottavasti joku tuntee samoin.
Frida
